POW-yhteisö näytti joukkovoimaa Pyhän ilmastomarssilla vappuna 2017. Kuvassa POW-lähettiläs Sanna Kaivantola, kuva Aleksi Mehtonen.
Vajaa kolme vuotta sitten olin vaimoni kanssa ystäviemme luona kotibileissä. Lapset oli jätetty kotiin ja porukka oli juhlatuulella. Minua ei oikein huvittanut juhlia ja vilkuilin hermostuneesti kännykkääni. Pariisissa nimittäin viimeisteltiin YK:n ilmastosopimusta ja odotin herkeämättä uutisia siitä.
Myöhemmin sinä iltana tuli tieto, että sopimuksesta oli syntynyt sopu. Maailman valtiot sitoutuivat rajoittamaan maapallon lämpötilan nousun 1,5 asteeseen esiteolliseen aikaan verrattuna.
Kun tieto sopimuksen synnystä tavoitti kännykkäni, oli pakko vetäytyä hetkeksi hiljaiseen huoneeseen pois juhlahälystä. Taisi siinä isolta mieheltä irrota jopa jokunen ilon kyynel. Vuosien pettymysten jälkeen, tuntui siltä, että nyt oli taas toivoa.
Varhain tänään aamulla julkaistiin halllitustenvälisen ilmastopaneelin IPCC:n paljon odotettu raportti. Raportti antaa vielä pientä toivoa ilmaston lämpenemisen rajoittamisesta 1,5 asteeseen, kuten Pariisissa sovittiin. Samalla se kertoo karua kieltä tarvittavan muutoksen mittakaavasta. Haaste on valtava.
Maailman päästöt pitää saada rajuun laskuun ja heti. Meillä on vain muutama vuosikymmen aikaa saavuttaa nettona nollapäästöt, eli tilanne, jossa hiiltä sidotaan ilmakehästä yhtä paljon kuin sitä sinne päästetään.
Nykytoimilla olemme menossa kohti kolmen asteen globaalia lämpenemistä. Suomi lämpenee noin kaksinkertaista tahtia globaaliin keskiarvoon verrattuna, joten meillä tämä tarkoittaisi kuuden asteen lämpenemistä.
Meillä on IPCC:n mukaan vain kymmenisen vuotta aikaa puolittaa maailman ilmastopäästöt. Sen jälkeen ne pitää laskea nettona nollaan vuosisadan puoliväliin mennessä. Korkeiden per capita päästöjen maana Suomen pitää olla hiilineutraali jo 2030.
Muutoksia tarvitaan mitassa, jota ihmiskunta ei ole kokenut koskaan aiemmin. ”Lähivuodet ovat luultavasti tärkein ajanjakso koko ihmiskunnan historiassa”, arvioi YK:n IPCC:n puheenjohtajistoon kuuluva Debra Roberts raportin julkistustilaisuudessa.
Moni kysyy tässä tilanteessa, mitä minä voin tehdä? Haaste tuntuu musertavan valtavalta. Ennen kun vaipuu epätoivoon, on hyvä pysähtyä hetkeksi miettimään itse kysymyksenasettelua.
Isojen haasteiden edessä on olennaista, mitä me teemme osana isompia joukkoina, ei yksilöinä. Ilmastonmuutos ei ratkea vaikka, kuinka pyöräilisit töihin kesät talvet, söisit vain kasvisruokaa ja lopettaisit lentämisen, jos et samalla vaadi muutosta laajemmassa mittakaavassa.
On valitettava tosiasia, että tämänkään aamun raportinjulkistus ei saa valtaosaa ihmisistä yhtäkkiä muuttamaan elintapojaan ilmastoystävällisemmiksi. Siksi tarvitaan ennen kaikkea painetta poliittisten päättäjien suuntaan, jotta yhteiskuntamme sääntöjä muutetaan niin, ettei kukaan voi olla vapaamatkustaja ilmastotalkoissa.
Mitä voimme sitten talviurheiluyhteisönä tehdä? Mikä on meidän roolimme ilmastotaistelussa?
Aito muutos lähtee rehellisyydestä ja peiliin katsomisesta. On myönnettävä, että tällä hetkellä yhteisömme on enemmän osa ongelmaa, kuin ratkaisua. Matkustamme pitkiäkin matkoja lumen tai vuorten perässä, nousemme ylös paljon energiaa käyttävillä hisseillä ja ostamme muka välttämättömiä uusia välineitä ja vaatteita aivan liian usein.
Rehellisyydessä voi kuitenkin piillä valtava voimavara, jolla lähdemme yhdessä yhteisönä ajamaan muutosta. Tunnustamme, että meillä riittää paljon tehtävää ja ryhdymme toimiin. Haluamme muutoksellamme näyttää esimerkkiä muille.
Protect Our Winters lanseerasi vuosi sitten polun talvien pelastamiseen. Se on nyt ajankohtaisempi kuin koskaan.
Polun ensimmäisenä askeleena on politiikkaan vaikuttaminen. Vaalit ovat tulossa ja riittävällä julkisella paineella voimme tehdä niistä ilmastovaalit. Ensimmäinen mahdollisuus tähän tarjoutuu jo parin viikon päästä, kun marssimme eduskuntatalolle sanomaan nyt on pakko toimia!
Keväällä on myös tärkeä miettiä omaa äänestyskantaa. Kaikkihan äänestävät itselle tärkeitä asioita ajavia ehdokkaita, mutta meidän on nyt keskityttävä äänestämään ilmastonmuutoksen torjunnan ykkkösprioriteetiksi asettavia ehdokkaita. Niitä löytyy onneksi lähes joka puolueesta.
Äänessä oleminen ja äänestäminen ovat nyt kaikkein tärkeimpiä ilmastotekoja. Muutos lähtee meistä.
Kirjoittaja Niklas Kaskeala on Protect Our Winters Finland ry:n puheenjohtaja ja perustajajäsen.