Ilmastonmuutoksen pysäyttämiseksi ja erilaisten vaikutusten torjumiseksi on kehitelty lukuisia poliittisia ohjelmia ja ehdotuksia käytännön toimiksi, mutta mikään niistä ei näytä riittävältä tuhon estämiseksi –tai sitten kansakunnilla on päätöksenteossa joko muita akuutimpia henkiinjäämisen ongelmia hoidettavanaan taikka kuluttavasta elämäntavasta ei vain yksinkertaisesti haluta luopua.
Ympäristö- ja ilmastonmuutoksen tiedostaminen on hyvä ensiaskel muutoksen pitkällä tiellä. Suomalaisesta tai eurooppalaisesta perspektiivistä asioita tarkastellen emme voi ensimmäiseksi velvoittaa kehittyvien maiden kansalaisilta radikaaleja toimenpiteitä ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi, puhumattakaan sitten sisällissodissa kamppailevilta kansakunnilta vaikkapa Syyriassa tai Jemenissä. Suomalaisittain radikaalien kasvissyöjien, autottomien ilmastonmuutos-hippien tai vasemmistovihreiden joukot ovat puolestaan liian pienet, jotta sinänsä ilmastolle hyvää tekevällä radikalismilla olisi edes kansallisella tasolla mitään merkitystä. Väitän, että muutos syntyy kombinaatiosta, jossa kansainvälisellä ja kansallisella sääntelyllä pakotetaan suojelemaan ilmastoa ja liike-elämä sekä keskiluokka saadaan sitoutumaan ilmastotavoitteisiin. Jotta saamme suuret massat toimimaan ilmastomyönteisesti, elämänlaatua ei saa oleellisesti alentaa. Tietoisuutta voimme herätellä esimerkiksi osoittamalla niitä konkreettisia elämän muutoksia, joihin ilmastonmuutos tulee johtamaan.
POW ilmentää osaltaan erinomaisesti tällaista ajattelua. Talvilajien harrastusmahdollisuudet uhkaavat loppua ainakin eteläisimmästä Suomesta, jos ilmasto Suomessa lämpenee vielä parikin astetta. Tämä on hyvinkin todennäköistä ja konkreettista. Osuman tästä saa erityisesti se suuri suomalainen keskiluokka, joka ainakin vielä on pystynyt pakkaamaan perheensä farmariautoon tai katumaasturiin viedäkseen jälkikasvun hiihtolomalla tai pääsiäisenä rinteeseen.
Vaikka POW:n amerikkalaiset lähtökohdat ovatkin niissä talvilajeissa, joissa hissi vielä ylöspäin ja painovoima tuo alaspäin, kannattaa POW:n puitteissa herätellä kaikki talvilajien harrastajat Suomessa mukaan ilmastonmuutoksen vastustajiin. Laskettelurinteitä ja murtomaahiihtolatuja voidaan vielä auttavasti merkitä tykkilumella, mutta pilkkiminen ei onnistu jäähallissa ja koko hiihtosuunnistuskartallista ei voida mitenkään lumettaa tykkilumella.
Ilmastoteot, joita talvilajien harrastajina voimme tehdä, ovat yleensä pieniä. Kriittisellä massalla on kuitenkin merkitystä. Jos meitä -vaikka vain POW:kin puitteissa ilmastomurhetta kantavia hiihtelijöitä- saataisi Suomessa talkoisiin 10.000 henkilöä ja tekisimme jokainen joka päivä vain 10 valintaa ilmaston hyväksi, saisimme kasaan joka päivä 100.000 päätöstä oikeaan suuntaan! Otetaanko tavoitteeksi?
Kokonaan sulan Vanajaveden äärellä 6.4.2015,
Asko Hänninen
Kirjoittajalla on autotallissaan kokoelma erilaisiin harrastuksiin sopivia suksia, käyttämätön jääkaira ja biokaasuauto.