POWin polku osa 5 – Syö ilmastoystävällisesti

Ruoka on valtavan iso osa kulttuuriamme, ja se herättää suuria tunteita suuressa osassa ihmisiä. Ajan kanssa juurtuneet tavat istuvat tiukassa ja oman ruokavalion muuttaminen voi tuntua hankalalta ajatukselta. Kuitenkin suunta, jonne ruokavaliomme on teollistumisen myötä menossa, on vaaraksi terveydellemme. Samalla sillä on merkittävän iso negatiivinen vaikutus ympäristöömme ja ilmastoomme.

Ajattelen, että suurin ongelma länsimaissa on se, että ihminen voi kävellä ruokakauppaan, ostaa sieltä mitä tahansa, sen kummemmin miettimättä, miten tuote on kaupan hyllylle päätynyt. Kun asiaa pysähtyy pohtimaan, voi yksinkertaisen oloisella tuotteella olla pitkäkin tuotantoketju takanaan. Kirjoituksen lopussa paneudun tähän tarkemmin.

Blogin kirjoittaja POW-lähettiläs Siv Knudsen. Kuva: Aino Huotari.

Jäin kerran keskustelemaan erään kauppiaan kanssa vastuullisesta kuluttamisesta. Hän oli vahvasti sitä mieltä, että kuluttamisen eettisyys on yksinomaan kuluttajan omalla vastuulla. Kauppias koki, että hän kauppiaana vain myy sitä, mitä ihmiset ostavat. Tämä on oiva esimerkki siitä, minkälainen vastuu yksilöllä kuluttajana on. Jokainen ostopäätös on merkki kauppiaille siitä, mitä me kaupassa haluamme myytävän. Lähtökohta valitettavasti on se, että jokainen tuote kaupan hyllyssä on siellä sitä varten, että sen valmistaja ja myyjä saisivat siitä rahaa. Me kuluttajana päätämme, tuemmeko kotimaisia yrittäjiä vai isoja maailmanlaajuisia ketjuja.

Ilmastoystävällinen syöminen ei ole hankalaa. Se vaatii vain sen, että pysähtyy hetkeksi pohtimaan omia kulutustottumuksiaan ja valintojaan. Maalaisjärjellä pääsee hyvin pitkälle. Valitettavasti aina se ei kuitenkaan kohtaa, mitä haluaisi ja mitä kannattaisi laittaa suustaan alas. Hyvä uutinen kuitenkin on, että ilmastoystävällinen syöminen on usein hyvin terveellistä. Tämä puolestaan johtaa siihen, että ihminen voi paremmin.

Blogin kirjoittaja POW-lähettiläs Siv Knudsen. Kuva: Aino Huotari.

Yksinkertaistetusti eläinmaatalous aiheuttaa todella paljon kasvihuonepäästöjä ja on siksi haitallista ilmastolle. Se pinta-ala, jolla kasvatetaan soijaa tuotantoeläinten ravinnoksi, voitaisiin käyttää suoraan ihmisravinnon kasvattamiseen. Noin 80-90 prosenttia maailman soijasadosta käytetään eläinten rehuksi. Jos tämä soija käytettäisiin suoraan ihmisravinnoksi, sitä tarvittaisiin vain murto-osa nykymäärästä.

Pointti ei kuitenkaan mielestäni ole se, että jokaisen täytyisi ryhtyä vegaaniksi. Pointti on se, ettei eläinperäisiä tuotteita tarvitse joka aterialla, tai edes joka päivä, ihmisen syödä. Vähentämällä eläinperäisten tuotteiden käyttöä edistät myös omaa terveyttäsi valtavissa määrin ja teet erityisen hyvän teon ilmastolle, eläimistä puhumattakaan. Kenenkään ei mielestäni pitäisi alkaa yön yli vegaaniksi, vaan omaa ruokavaliota voi pikkuhiljaa muuttaa ilmastoystävällisempään suuntaan. Tämä tarkoittaa myös omalle terveydelle erityisen edullisia ratkaisuja.

Voi aloittaa pienin askelin:

  • Lisää kasviksia ruokavalioon. Korvaa lautasella osa eläinperäisistä tuotteista kotimaisilla juureksilla. Mikä tahansa tuore kotimainen juures maistuu keitettynä pienellä suolalla ja öljy pisaralla hyvältä.
  • Syö lounaalla kasvisateria tai pidä yksi kasvisruokapäivä viikossa.
  • Jos syöt lihaa, panosta sen laatuun. Osta lähituottajan laadukasta lihaa tai hanki kotimaista riistaa.
  • Joka kerta, kun olet valinnut kasvisruoan liharuoan sijaan, olet tehnyt hyvän valinnan.
  • Kiinnitä huomiota ruokahävikkiin. Tällä on valtava merkitys omalle hiilijalanjäljelle. Ja onhan se kuin heittäisi rahaa roskiin. Ensin ostat ruokaa omalla rahalla, jonka sitten heität roskiin. Ei käy järkeen.
  • Suosi sesongin mukaista syömistä. Kasvikset ovat muutoinkin herkullisimmillaan, kun ne ovat sesongissa.
  • Ongelmallista on myös ulkona syöminen. Lounasbuffeteista ja ravintoloista kertyy aivan tolkuttomasti ruokajätettä.
  • Kokeile vegaanisia vaihtoehtoja. Valitse laktoosittoman tuotteen sijasta vegaaninen vaihtoehto. Ystäväni vannovat I Kaffen nimeen kahvissa, itse juon omani mieluummin mustana.
  • Oma makuaisti on tottunut ajan kanssa omaan ruokavalioosi, se myös ajan kanssa voi oppia siitä pois. Mikä ennen on voinut maistua tylsälle, voikin alkaa maistumaan herkulliselta.
  • Kun teet ruokaa, teen sitä sen verran, että siitä riittää seuraavaksi päiväksi lounaaksi.
  • Yritä miettiä ennen kauppaan lähtöä, mitä jo jääkapissa olevaa voi hyödyntää ja rakenna ruoka sen ympärille, jottei hävikkiä syntyisi.
  • Ja vielä lopuksi: Maitotuotteet tulevat aivan samasta osoitteesta lihatuotteiden kanssa. Anna vegaaniselle ruualle mahdollisuus.

Oma tieni vegaaniksi on ollut pitkä, olin ensin 18 vuotta kasvissyöjä. Tällä hetkellä en todellakaan koe, että jäisin mistään paitsi, päinvastoin. Koen, etten ole koskaan syönyt näin hyvää ja ravitsevaa ruokaa. Toki ruokavalio aiheuttaa välillä haasteita matkustaessa tai kyläillessä. Ajattelen myös, ettei maailma kaadu, jos harvakseltaan maistan jonkun isoäidin tekemää karjalan piirakkaa.

Nyt seuraa kirjoituksen provokatiivinen osuus.

Ajatellaanpa, että ostaisin vaikka Ihanan Aino jäätelön. Kotimaiset liput painettuna pakettiin sen voisi ajatella olevan ihan hyvä valinta. Kun tarkastellaan tuotetta kokonaisuudessaan, on sen tekemiseen tarvittu paljon eri asioita. Raaka-aineiden kasvatus ja kerääminen, niiden varastointi ja kuljetus jälleenmyyjien kautta tehtaille. Tehtailla itse tuotteiden valmistus, sieltä niiden kuljetus eteenpäin. Pakkaukseen tarvittavien raaka-aineiden valmistus, esimerkiksi muovi tehdään öljystä, ja niiden kuljetus. Hatunnosto, ettei palmuöljyä löytynyt Ihanasta Aino jäätelöistä.

Kun kaikki raaka-aineet, kuten kaakaomassa, glukoosisiirappi, sokeri, lisäaineet ym., ja pakkauksen osat on tilattu Suomeen jäätelötehtaalle, voidaan itse jäätelöä alkaa tekemään. Ihana Aino jäätelö valmistetaan kotimaisesta maidosta ja kermasta. Jäätelössä käytetyn rasvattoman maitojauheen ja täysmaitojauheen alkuperä ei selviä pakkauksen tuoteselosteesta.

Kun mielenkiinnosta laitoin Suomen Nestlélle kysymyksiä jäätelön ainesosien alkuperästä ja tuotantoketjun työntekijöiden työolojen huomioimisesta, esimerkiksi kaakaopapujen keräämisessä on laajoja ongelmia orja-/lapsityövoiman käytössä Länsi-Afrikassa, sain kiusallisen vastauksen viikon kuluttua, että aiheeseen palataan huomenna. Useiden viikkojen päästä sain sähköpostin, jossa ei suoranaisesti vastattu yhteenkään kysymykseeni. Vastauksessa yritettiin viedä keskustelua toisaalle korostamalla Suomen Turengin jäätelötehtaan energiatehokkuutta. Hieno juttu, että tähän panostetaan, mutta tätä en tosiaan kysynyt.

Jälleen mielestäni surullisen hyvä esimerkki siitä, millainen vastuu kuluttajalla on valitessaan tuotteita. Ihanasta Aino jäätelöstä menee rahaa sen omistavalla Nestlélle, joka on ollut jatkuvasti otsikoissa äidinmaidonkorvikkeiden epäeettisestä markkinoinnista, kaakaotuotannon ihmisoikeusloukkauksista sekä pohjavesien riistokäytöstä pullovesituotannossa. Ihanan kotimaista.

Syöminen on loppujen lopuksi todella yksinkertainen asia. Elimistö tarvitsee polttoainetta jaksaakseen. Nykyinen teollisuus on kuitenkin mullistanut ihmisen ruokailun viime vuosikymmeninä, ja ruoka puhuttaa enemmän kuin koskaan. Ruoka on parhaimmillaan ihana asia, jonka voi jakaa upeina hetkinä läheisten kanssa, eikä ruokailusta pitäisi tehdä liian vaikeaa asiaa. Nykyinen yhteiskunta on harmillisesti rakentunut niin, että yksilön täytyisi osata ottaa vastuu kuluttajana ja vaatia kauppiailta ja poliitikoilta muutoksia.

Hyviä dokumentteja ja lähteitä herättämään ajatuksia

Blogin kirjoittaja Siv Knudsen on lumilautailija, POW-lähettiläs ja yksi Protect Our Winters Finland ry:n perustajajäsenistä.

 

 

 

 

 

 

 

Kirjoitus on osa blogisarjaa, jossa esitellään POWin polkua talvien pelastamiseen: