Olen Aino Huotari, Helsingissä asuva vapaavalokuvaaja ja -toimittaja. Olen harrastanut lumilautailua lähes kaksi vuosikymmentä. Tuohon aikaan mahtuvat muistot niin runsaslumisista laskureissuista kuin talvista, jolloin lunta ei odotuksista huolimatta ole tullutkaan.

Yritän kantaa vastuun omasta toiminnastani tällä planeetalla, enkä siksi pysty ummistamaan silmiäni ilmastokriisiltä tai lajikadolta. Talvien merkitys on siksi vielä lumiharrastuksia syvempi – kyse on selviytymisestämme.

POWissa koen voimaantumista yhdessä tekemisestä ja toimimisesta. Meistä yksin kukaan ei pysty ratkaisemaan ilmastokriisiä, mutta kun yhdistämme joukkomme ja saamme mukaan ihmiset ympärillämme, voimme saada aikaan suuriakin muutoksia. Yhteisöllisyys luo myös lohtua.

Polkuni kestävämmän elämän rakentamisessa on ollut pitkä, ja osa muutoksista on vaatinut vuosia. Mitä enemmän tiedän ja opin, sitä vaikeammalta tuntuu toimia tiedon vastaisesti. Suurin yksittäinen tekoni on ollut lentämisen radikaali vähentäminen. Myös ruokavalioni on muuttunut, ja yhä useammin valitsen vegaanisen vaihtoehdon.

Henkilökohtaiset valinnat ovat tärkeitä, mutta tärkeintä on vaikuttaa päätöksiin, joilla saadaan asioita muuttumaan kansallisella tai kansainvälisellä tasolla.  POWin polussa talvien pelastamiseksi painotan siksi poliittista vaikuttamista ja kouluttautumista.

Parasta laskemisessa ovat juuri nyt kaveriporukalla tehdyt retket Pyhän takamaastoissa: kuukkelit, tykkylumipuut, pastellitaivas ja puuterilumi.