!-- Google Tag Manager -->

Dumppaamalla päästöt suohon pääsin hiilineutraaliksi

Laskija: Miikka Hast.
Kuva: Olli Oilinki

Sijoitin viime viikolla Hiilipörssissä soiden ennallistamiseen, jonka seurauksena olen laskennallisesti nyt hiilineutraali. Kahden hehtaarin sijoitukseni saattaa tehdä minusta jopa hiilinegatiivisen, jos laskurit pitävät paikkansa. Mutta elvistely sikseen, katsotaan, miten tähän pisteeseen on tultu ja mitä on vielä tekemättä.

Koin ilmastoherätyksen kymmenisen vuotta sitten, kun törmäsin aiheesta käytävään keskusteluun, luin kirjallisuutta ja huomasin konkreettisia muutoksia talvessa ja laskupaikoissa. Aloin katsoa elämääni myös ilmaston ja ympäristön kannalta, ja koin olevani se ongelmallinen osa monimutkaista palapeliä.

Rupesin tekemään muutoksia ja vastuullisempia valintoja asteittain. Muutaman viime vuoden olen elänyt hyvin erilaista elämää hiilijalanjälkeni kannalta kuin ennen.

Suurin muutos on se, että olen vähentänyt lentämistä rajusti. Teen lentäen nykyään yhden reissun vuoteen ammattilaisvuosien kymmenien reissujen sijasta.  Halusin itse vähentää lentämistä, ja ammattilaisuran hiipuessa sitä oli myös helppo vähentää. Vaihdoin kaukopuuterin autolla saavutettavaan Pohjolan puuteriin, ja se on riittänyt hyvin. Pidän ajatuksesta, ettei minun tarvitse lentää toiselle puolelle palloa löytääkseni hyviä seikkailuja.

Syön kasvispainotteisesti, koska ensiksi ilmasto, toiseksi terveys ja kolmanneksi eläinten olot. Kasvisruoka on toiminut minulla paremmin kuin sekaruokavalio. Voin paremmin ja sain vaihdossa paljon uusia makuja. Pyrin vegaaniruokavalion suuntaan, mutta en ole vielä kyennyt jättämään maitotuotteita ja kalaa kokonaan pois.

Asumisen puolesta olen onnekas. Asumme perheen kanssa sähkölämmitteisessä rivitalossa, joka on suhteellisen energiatehokas. Käytämme ekoenergiaa, jolloin asumisen hiilijalanjälki on hyvin pieni. Kaikki eivät voi valita lämmitysmuotoaan.

Ostan vain tarpeeseen enkä seuraa muotia. Silti tarpeita tuntuu löytyvän varmaan turhan usein. Pyrin kuitenkin hankkimaan tavaroita, jotka kestävät vuosia.

Päivittäisessä liikkumisessa pyöräilen eniten, mutta autolla tulee liikuttua silti jonkun verran ja varsinkin laskemaan Lapissa tulee mentyä usein autolla. Rovaniemelle on vihdoin tullut myös uusiutuvista raaka-aineista valmistettuja polttoaineita, tosin nekään eivät ole ongelmattomia. Autosta tulee iso osa päästöistäni. Lapissa on kuitenkin hankala liikkua vielä täysin sähkön tai biopolttoaineiden varassa. Tähän on toivottavasti tulevaisuudessa tulossa muutos.

Sitran elämäntapatestin mukaan hiilijalanjälkeni on 5000 kg CO2e, joka vastaa alle puolta keskivertosuomalaisen jäljestä. Päästäkseni kestävänä ajateltuun 3000 kg:n tavoitteeseen voisin vielä nipistää autoilusta, jättää lentämisen kokonaan ja ryhtyä vegaaniksi. Viimeiseen minulla ei nykytarjonnalla ole muita kuin tekosyitä, mutta jos luopuisin täysin matkustamisesta, minun täytyisi hylätä myös laskeminen ja muut rakkaat harrastukset. Nämä ovat tärkeä osa elämäntapaani, ja tähän en ole vapaaehtoisesti valmis.

Törmäsin siis seinään päästövähennysteni kanssa. Halusin kompensoida sen, mitä en enää ilman suuria taloudellisia (sähköauto) tai elämäntapauhrauksia pysty itse vähentämään. Siksi päätin sijoittaa Hiilipörssiin, joka on konkreettisen tuntuinen kotimainen vaihtoehto. Kaksi hehtaaria ennallistettua suota sitoo hiilidioksidia jopa 6500 kg CO2e vuosittain ja osingot saa nostaa varmaan hilloina!

Tiedostan, että olen etuoikeutetussa asemassa, koska pystyin kompensoimaan päästöni. Toisaalta taas sijoitus ei vastaa rahassa kuin yhtä laskureissua Alpeille tai Japaniin. Mutta näinhän sen ei pitäisi mennä. Ilmaston ja ympäristön suojelusta ei saa tehdä yksilön taloudellista kysymystä, elitististä vaihtoehtoa.

Ilmastonmuutos ei saisi jäädä yksilöiden henkilökohtaiselle vastuulle. Valtioiden pitäisi varmistaa, että vastuulliset ratkaisut ovat kaikkien saatavilla ja niiden pitää olla edullisempia kuin haitalliset. Maksamme esimerkiksi eläkkeitämme hyvän taloudellisen tulevaisuuden toivossa, joka kuukausi isoja summia. Voi kysyä, minkä tulevaisuuden, jos tutkijoiden ennustamat kauhuskenaariot toteutuvat?

Tämän takia pidän kiinni tärkeimmästä ilmastoteosta ja aion äänestää jatkossakin politiikkoja, jotka ovat valmiita ohjaamaan yhteiskuntaamme tasa-arvoisempaan ja ekologisempaan suuntaan.

Kirjoittaja Miikka Hast on vapaalaskija, POW-lähettiläs ja yksi POW Finlandin perustajajäsenistä.