Jotta talvi tulisi jatkossakin

Suuri osa matkustamisen päästöistä syntyy tavastamme liikkua kohteeseen ja takaisin. Vähäpäästöisempi matkanteko on yksi askel polulla talvien pelastamiseksi.

Vuonna 2007 jotain liikahti talviurheilupiireissä. Ammattilumilautailija Jeremy Jones perusti talviurheilijoiden ilmastoliikkeen Protect Our Wintersin Yhdysvalloissa havaittuaan huomattavia muutoksia lumiolosuhteissa paikoissa, joissa hän oli vuosien varrella ammattinsa puolesta käynyt laskemassa. 

Matkustaminen, ja etenkin lentäminen, lumen perässä oli vielä tuolloin lähes itsestäänselvyys, ihailua herättävä ja vakiintunut osa talviurheilukulttuuria. 

Lumesta riippuvaiset harrastukset näyttivät kukoistavan.

Todellisuudessa talvet eivät olleet enää pitkään aikaan olleet ennallaan.

Euroopassa talviurheilukisoja on sittemmin jouduttu yhä useammin järjestämään keinolumen turvin, hiihtokeskusten sesongit ovat yhä epävarmemmalla pohjalla eikä kaikkia jäätiköitä saada enää kesäisin avattua laskijoille. 

Lumen perässä matkustamiseen liittyy kuitenkin katkeransuloinen paradoksi: mitä useammin ja suuremmilla päästöillä harrastamme, sitä epävarmemmilta tulevat talvet lajimme kannalta näyttävät

Vaikka maailman keskilämpötilat ovat 2000-luvulla olleet lämpimämpiä kuin koskaan 1900-luvulla, edelleen jossain sataa aina lunta. Ajatus laskureissusta houkuttaa varsinkin silloin, kun omasta ikkunasta näkyy mustana kiiltävä asfaltti. Lumen perässä matkustamiseen liittyy kuitenkin katkeransuloinen paradoksi: mitä useammin ja suuremmilla päästöillä harrastamme, sitä epävarmemmilta tulevat talvet lajimme kannalta näyttävät.

Milloin harrastuksestamme tuli osa lajimme kohtalon kysymystä?

Katse kohti kuplaa

Tapaamme matkustaa ja liikkua paikasta toiseen on hyvä katsoa historiallisella janalla. Nykyinen matkailukulttuuri on sillä tuore ilmiö, jonka kestävämmäksi muuttaminen vaatii tietoista menneisyyden ja oman kulttuurin tarkastelua. Mahdollisuudet, tavat ja tottumukset elävät ja hakevat muotoaan jatkuvasti erilaisten tekijöiden vaikutuksesta. 

Lentomatkustaminen oli pitkään kallis etuoikeus. Maailmaa ravisuttaineiden, kiistaisten ja väkivaltaisten sota-aikojen jälkeen lentomatkustaminen vahvisti ihmisten välistä solidaarisuutta, lisäsi ymmärrystä ja tietoa maailmasta. Muutama vuosikymmen sitten lentämisestä tuli sen ympäristövaikutuksiin nähden räikeän edullista ja osa yhä useamman ihmisen elämää. Tai siltä se on voinut tietyissä yhteisöissä tuntua, vaikka edelleen noin 80% maailman väestöstä ei ole koskaan lentänyt.

Lentäminen mahdollisti ennennäkemättömän seikkailukulttuurin syntymisen. Suunta oli yhä useammin kaukaisimmille vuorille laskemaan koskematonta lunta kehittyvän teknologian ja varusteiden avulla. Loppusilauksen kaukokaipuun räjähdysmäiselle kasvulle antoi sosiaalinen media. Seikkailuntäyteistä elämäntapaa pystyi levittämään kuvien ja videoiden välityksellä kellon ympäri myös muille. Matkustamisesta tuli osalle Globaalin Pohjoisen milleniaaleista elämäntapa ja merkittävä osa identiteettiä, josta talvilajienkin urheiluväline ja -vaatevalmistajat ottivat kaiken irti. Harrastuskulttuuri pohjautui pitkälti uuden kokemiseen kaukana kotoa. Se oli haluttua ja ihailtua, mutta myös aiempaa helpommin toteutettavissa. Ulkoilmakulttuuri ja harrastaminen vaativissa olosuhteissa oli omiaan luomaan monenlaisia materiaalisia tarpeita. 

Seikkailemalla kauas sai kerrytettyä myös kulttuurista ja sosiaalista pääomaa omassa yhteisössään. Elämysten karttuessa saatoimme kenties unohtaa sen, millä hinnalla upeat kokemukset tulivat. 

Lopulta kestämätön fossiilisiin energialähteisiin pohjannut elämä alkoi näkyä Suomessakin huolena tulevaisuudesta ja ilmastotietoisuuden kasvuna julkisessa keskustelussa. Pystyimme omin silmin todistamaan ympärillämme vetäytyvää lumirajaa, mustia talvia ja epävarmoja lumiolosuhteita tuntureilla. Samaan aikaan iso osa ihmisistä, jotka eivät olleet välttämättä saaneet osakseen vielä mitään tästä elämäntavasta, kokivat ilmastonmuutoksen arjessaan jo päivittäin.

Synkällä pilvellä on hopeareunus

Ollaksemme osa ratkaisua ongelman sijaan on tilanteen todellinen luonne hyvä pyrkiä ymmärtämään ja kohtaamaan. Toivottomuuden sijaan tarvitsemme työkaluja, joiden avulla voimme jokainen olla osa tarvittavaa muutosta.

Poliittisen aktiivisuuden ja kansalaisvaikuttamisen ohessa roolimme tietoisina kuluttajina ja aktiivisina kansalaisina on tärkeä. Sitran mukaan lähes 70% Suomen kasvihuonepäästöistä on peräisin päivittäisistä valinnoistamme – miten asumme ja liikumme, mitä syömme ja kulutamme. 

POW Finland on rakentanut talvien ystäville seitsemästä askeleesta koostuvan polun talvien pelastamiseen. Vastuullisen ja kestävän kuluttamisen, opiskelun, poliittisen aktiivisuuden, ilmastoasioissa äänessä olemisen ja ilmastoystävällisen ruokavalion lisäksi polulla kannustetaan suosimaan vähäpäästöisiä liikkumis- ja matkustustapoja. 

Kyseessä ei ole mikään pieni tekijä matkamme hiilijalanjäljessä, sillä Vastuullisen matkailijan käsikirjassa matkustamisen kohteeseen ja takaisin kerrotaan muodostavan jopa 75% matkan kokonaispäästöistä. Suurimmiksi päästäjäksi nimetään lentäminen sekä risteilyalukset. 

Suomesta puhtaasti maata pitkin matkustaminen esimerkiksi Keski-Euroopan vuorille on sijaintimme puolesta haastavampaa kuin vaikkapa Ruotsista. Matkustustapojen lisäksi huomiota kannattaa kiinnittää siis matkojen määrään. Useiden nopeiden, mutta päästöintensiivisten lentojen sijaan voisimme panostaa ajallisesti yhteen hitaampaan ja vähäpäästöisempään matkaan, viipyä kohteessa pidempään sekä suosia kotimaan ja lähialueiden mahdollisuuksia.

Lähimatkailun uusi aikakausi

Leviävä tieto ilmastonmuutoksesta ja viimeistään korona-ajan matkustusrajoitteet ovat kääntäneet talvilajien harrastajien katseet takaisin lähiseuduille. Se on monella tapaa positiivinen ilmiö, sillä se vähentää matkustettujen kilometrien määrää, mahdollistaa vähäpäästöisemmän maata pitkin matkaamisen ja tukee kotimaisia matkailualan yrityksiä. 

Suomessa useat hiihtokeskukset ovat panostaneet rinteissä käytettävän sähkön alkuperään ja moniin muihin ympäristötekoihin vähentääkseen harrastamisen päästöjä. Edelläkävijöitä ovat olleet muun muassa Ruka ja Pyhä. Talven 2015–16 POW Finlandin ja EKOenergian yhteisen kampanjan jälkeen uusiutuvilla tuotettuun sähköön vaihtoivat myös Sappee, Salla, Kokonniemi, Pääskyvuori ja Myllymäki sekä viimeisimpänä tulokkaana Hyvinkään Sveitsin hiihtokeskus. 

Kotimaisista keskuksista Ruka on kehittänyt myös lumen säilöntää, joka vähentää tarvetta energiaintensiiviselle lumettamiselle ja mahdollistaa asiakkaille pidemmän laskukauden. Vastuullisia vaihtoehtoja tarjoavat yritykset ja kierrätysryhmät ovat tehneet merkittävän osansa laskuvaatteiden ja -varusteiden kestävämmän hankinnan eteen. 

Suomi on suuri maa, ja etäisyydet ovat osassa maata pitkiä. Jotain on kuitenkin tehtävä myös liikenteen päästöille, jos Suomi aikoo pitää kiinni lupauksestaan olla hiilineutraali vuoteen 2035 mennessä. Erilaisia ratkaisuja ja keinoja tulee käyttää aluekohtaisesti reilusti ja resurssiviisaasti.

Moni laskettelukeskus tarjoaa majoitusta kävelymatkan päässä rinteiltä ja skibussit kulkevat majoitusten varsilta rinteisiin. Useisiin keskuksiin pääsee julkisilla kulkuneuvoilla, ja esimerkiksi autojunalla säästää kätevästi niin kuskia kuin ilmastoa. Toisille oma autokyyti on esimerkiksi vammaisuuden takia ymmärrettävästi välttämätön kulkupeli harrastusten kannalta. Kenties tulevaisuudessa keskuksiin julkisilla saapuville on vuokrattavissa myös sähköisiä tai biokaasulla kulkevia yhteiskäyttöautoja kohteessa liikkumista varten. 

Yksityisautoilussa voi onneksi kiinnittää huomiota siihen, kuinka moni kyydissä istuu ja millä energialla auto kohti määränpäätä kulkee. Esimerkiksi Pyhältä löytyy latauspiste sähköautoille, ja Oulun korkeudella voi tankata autoonsa biokaasua vielä viimeisille pohjoisen kilometreille. Kun sähköautojen latausverkosto laajenee ja biokaasuasemat yleistyvät, on harvaan asutuilla seuduillakin paremmat mahdollisuudet vähäpäästöisempään autoiluun. Kyytiä harrastuksiin voi kysellä myös esimerkiksi Facebookin kimppakyytisivustoilta. Hiihtoladuille on tänä talvena päässyt kaupungissakin melkein kotiovelta, toki sijainnista riippuen.

Elämäntilanteet määrittävät pitkälti käytössämme olevia työkaluja omien päästöjen vähentämiseen. Jos on lennettävä, kannattaa valita mahdollisimman suora reitti ja kompensoida lentopäästönsä luotettavan tahon kautta. Kaukana voi myös pyrkiä viipymään kerralla pidempään. 

Silloin kun liikkumisen päästöistä ei voi nipistää, kannattaa luovuttamisen sijaan katse siirtää muihin elämän osa-alueisiin: valitsenko lautaselle kasvisruokaa tai kotimaista kalaa, huollanko varusteita vähentääkseni uuden ostamista taikka lainaanko osan harvemmin tarvitsemistani varusteista? 

Tulevissa kuntavaaleissa kannattaa äänestää ehdokasta, joka aikoo tehdä konkreettista ja vaikuttavaa ilmastopolitiikkaa. Äänestämisen lisäksi voi allekirjoittaa kansalaisaloitteita ja osallistua ilmastomarsseihin. Kestävämpien valintojen tekemisestä muille kertominen voi innostaa omaa lähipiiriä valitsemaan samoin – samaistuttavia esikuvia ja roolimalleja ei voi olla liikaa.

Olemmeko sittenkin jo perillä

Luminen lähiluonto mahdollistaa monenlaisen talvesta nauttimisen vähäpäästöisesti lähellä, mutta myös matalammalla budjetilla. Kaupunkien puistot ja pienimmätkin mäet ovat olleet täynnä lumilinnoja rakentavia lapsia ja pulkkailevia perheitä. Hiihtoladuilla nautiskelee suuria määriä hiihtäjiä eikä pipolätkän pelaajillakaan mene hassummin, kun pelin pystyi keskitalvella järjestämään vaikka meren jäällä. 

Puheissa kuulee kuitenkin jo ihmisten huolen seuraavasta talvesta. Entä jos siitä tuleekin taas pimeä ja lumeton osassa maata?

Snow skeittaus eli snedeys on suosiossa ainakin pääkaupunkiseudulla, ja hiihtokeskuksissa on laskijoita jonoiksi asti. Vapaalaskijat kouluavat pohjoisen tuntureita kirkkaiden pakkasöiden helliessä luontokuvaajia. Katulaskijoille lumi muuttaa kaupungin kadut ja arkkitehtuurin suureksi leikkipuistoksi.

Puheissa kuulee kuitenkin jo ihmisten huolen seuraavasta talvesta. Entä jos siitä tuleekin taas pimeä ja lumeton osassa maata? Kyseessä on aito huoli, joka on tunnistettu terveysviranomaistenkin puolesta. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) toteaa pimeän kauden pidentymisen ja sateisuuden voivan aiheuttaa muutoksia psyykkisissä sairauksissa. Lumen tuoman valon ja harrastusmahdollisuuksien merkitys on ihmismielelle vertaansa vailla.

Kulttuurimurros kiikarissa

Seuraavien vuosikymmenien aikana lumirajan ennustetaan nousevan vuorilla entisestään, jonka seurauksena keskukset joutuvat siirtämään toimintaansa yhä korkeammalle vallaten käyttöönsä yhä uusia koskemattomia luonnon alueita. Etelä-Suomen lumitilanne näyttää puolestaan vuosisadan loppua kohden supistuvan lähes olemattomiin. Eikä kyse ole suinkaan ainoastaan luonnon meille tarjoamien mahdollisuuksien kaventumisesta: luonnolla tulisi olla itseisarvo. Elinvoimaisen luonnon merkitys on ehdoton pelkästään selviytymisemme kannalta. Arktisen luonnon monimuotoisuus sekä sen hyvinvoinnista täysin riippuvaiset ihmiset elinkeinoineen ja kulttuureineen ovat Suomessa ilmastovaikutusten eturintamassa.

Muuttaaksemme matkustustapoja pysyvästi kestävämmiksi tarvitsemme myös mielen ja sosiaalisten ihanteiden murroksen. Kysymys on pitkälti siitä, millaista ja minne suuntautuvaa ulkoilmakulttuuria haluamme jatkossa rakentaa talvilajien yhteisönä? Miten seikkailla ja kokea uutta vähäpäästöisemmin?

On vaikea kuvitella, etteikö lähempänä koetut puuterilaskut, nuotioretket ja kirkkaat yöt revontulien alla vetäisi jossain määrin vertoja kauempana koetuille elämyksille. Ilon ja onnen tunteita ei silloin ainakaan varjosta huoli matkan suuresta hiilijalanjäljestä. Ymmärryksen ja tiedon karttuessa matkustamisesta tulee toivottavasti myös sosiaalisesti vastuullisempaa. Suomessa pohjoiseen matkustaessa voi oppia lisää Euroopan ainoasta alkuperäiskansasta saamelaisista ja heidän historiasta ja nyky-kulttuuristaan, sijaitsevathan monet olemassa olevista laskettelukeskuksista alkuperäiskansan mailla. 

Suuri kulttuurinen murros tarvitsee tuekseen joukkoja yksittäisten toimijoiden sijaan sekä tilaa ajatukselle muutoksen positiivisista vaikutuksista. Kyse on ennen kaikkea oikeudenmukaisuudesta. Luomalla kestävämpää talviurheilukulttuuria takaamme mahdollisuudet arvokkaina pitämiimme elämyksiin myös tuleville sukupolville, jotka vasta kokevat lumen taianomaisia ihmeitä ensimmäisiä kertoja. 

Kirjoittaja on POWin pitkäaikainen lähettiläs, ympäristökysymyksiin erikoistunut valokuvaaja ja toimittaja Aino Huotari

Lähteet: 

International Journal of Climatology: rmets.onlinelibrary.wiley.com/doi/10.1002/joc.7024

Ilmatieteenlaitos.fi: ilmatieteenlaitos.fi/ilmastonmuutoskysymyksia

Kalmari, Heidi & Ketola, Kati: Vastuullisen matkailijan käsikirja (Image kustannus Oy 2009)

Sitra/Kestävä arki: sitra.fi/aiheet/kestava-arki/

Sitran elämäntapatesti: elamantapatesti.sitra.fi

https://www.samediggi.fi/saamelaismatkailun-eettiset-ohjeet/

THL: /thl.fi/fi/web/hyvinvointi-ja-terveyserot/eriarvoisuus/hyvinvointi/ilmastonmuutos