!-- Google Tag Manager -->

Kierrätys kunniaan lasten talvivarusteissa

Talven ystävällä on tänä vuonna ollut syytä riemuun: Napapiirillä on puoli metriä lunta, kun viime vuonna samaan aikaan valkoisesta talvesta ei ollut tietoakaan. Yksi asia kuitenkin on ja pysyy; kesän aikana lapset ovat venähtäneet niin, että vuodenajan vaihtuessa vanhemmat kaivavat hikoillen vaatehuoneiden syövereistä viime talven kamppeita siinä toivossa, että ne vielä mahtuisivat.

Ja eiväthän ne mahdu. Villahaalari, kerrastot, villasukat, kintaat, kypärälakit ja haalarit kinnaavat ja puristavat. Kenkäosasto kaipaa päivitystä. Eteinen täyttyy lämpökumppareista, talvilenkkareista, toppasaappaista ja kuivan pakkaskelin huopikkaista. Juuri kun henkäisen helpotuksesta, huomaan päiväkodin Facebook-ryhmässä tiedon luistinkentän jäädyttämisoperaatiosta. Luistimet, kypärät, hiihtomonot, sukset, laskukengät ja lumilauta – kaikki pieniä ja kaikkia tarvitaan.

Vaateteollisuuden päästöt huimaavat päätä

Neljä vuodenaikaa – tai kahdeksan vuodenaikaa, kuten täällä pohjoisessa ajatellaan – vaativat monenmoista vaatetta ja varustetta. Jos tämän kaiken ostaa uutena, lompakko ei kiitä, eikä myöskään luonto. Vaateteollisuuden kasvihuonepäästöt ovat yhtä suuret kuin maailman lento- ja laivaliikenteen päästöt yhteensä. Suomalaiset tuottavat tekstiilijätettä noin 13 kiloa henkeä kohti vuodessa. Pikamuodin kohdalla ongelma on se, että vaatteet heitetään menemään alle vuosi ostokerrasta ja suurin osa päätyy kaatopaikalle tai poltettavaksi. Suomessa jätteiden sekaan päätyy vuosittain lähes 55 miljoona kiloa tekstiilejä.

Lasten varustelussa, vaikka vaatteita ei pikamuotiketjuista ostaisi, on sama ongelma: vaatteiden käyttöikä on lyhyt ja kohta tarvitaan uutta päälle pantavaa. Raaka-aineiden tuottaminen kuluttaa ympäristöä eniten, joten vaatteiden ja varusteiden tulisi pysyä käytössä mahdollisimman pitkään. Kiertotalouteen erikoistuneen Ellen MacArthurin säätiön mukaan tekstiiliteollisuuden kasvihuonepäästöt vähenisivät 44 prosenttia, jos vaatetta käytettäisiin keskimäärin kaksi kertaa enemmän kuin nykyisin.

Kirppistely on kivaa ja siinä tapaa uusia ihmisiä

Uutena ostamisen sijaan olemmekin hankkineet kaiken kierrätettynä. Olen kierrellyt kirppiksillä sekä yön hiljaisina tunteina hakenut Facebook-kirppisryhmistä villahaalaria ja neuvotellut hinnasta Tori.fi-palvelussa. Olemme hankkineet lasku-ja hiihtoretkiä varten Fjällpulkan eli ahkion Norjasta, missä niitä kiertää huomattavasti Suomea enemmän. Lumilauta, joka oli jäänyt ystävän lapselle pieneksi, löysi uuden kodin meiltä.

Miksi tämä kaikki vaivannäkö? Rakkaudesta talviin ja lajiin, vastaamme! Kohta 5-vuotias tyttäremme on kulkenut vuorilla ja tuntureilla ensin rintarepussa, sitten ahkiossa ja nyt itse laskien. Odotamme innolla, kun perheen kuopus kasvaa myös ulos rintareppuvaiheesta ja löytää lumilajien riemun. Henkilökohtainen talous kannustaa kierrättämään ja ympäristöseikat motivoivat etsimään varusteita käytettyinä. Torin kautta olen saanut vinkkejä villavaatteiden säilytykseen, vaatetta hakiessa jonkun kotoa on tarjottu kahvit ja vaihdettu kuulumiset. Minua on ilahduttanut viesti postipaketin mukana, jossa on toivotettu lämpöisiä ulkoiluja ja lapsen kanssa on luonnostaan noussut hyviä keskusteluja kierrätyksestä, kun huopikkaista on rapsutettu edellisen käyttäjän nimitarraa pois ja liimattu oman lapsen nimeä tilalle.

Lisää lainaamopalveluita!

Kierrättäminen ei ratkaise materiaalin tuottamisen ongelmaa, mutta vähentää sitä huomattavasti. Kotien tavaramäärää se ei sen sijaan helpota, ja lainaamopalvelut olisivatkin yksi keino pidentää vaatteiden ja varusteiden elinikää ja helpottaa säilytykseen liittyviä haasteita. Lastenvaatteita ei vielä löydy lainattavaksi ja talvisia harrastusvälineitäkin hyvin vähän. Jos talvinen retki meinaa tyssätä kantorinkan tai ahkion puuttumiseen, niin täältä meiltä Napapiirin tuntumasta saa lainata! Lupaan keittää kahvit ja kertoa parhaat vinkit lasten kanssa retkeilyyn. Yhden voin kertoa jo nyt: onnistunut laskupäivä lähtee siitä, että lapsella on oikeanlaiset varusteet. Toki hyvää oloa lisää myös, että itsekin on muistanut laittaa lähtötohinassa sukat jalkaan (kerran unohtui vähän turhan kovalla pakkasella!). Mutta ei siitä tällä kertaa sen enempää.

 

 

Kirjoittaja Laura Tarvainen on Rovaniemellä asuva juristi ja pakolaisoikeuden tutkija. POWin hallituksen jäsenenä ja pienten lasten äitinä Laura haluaa osaltaan vaikuttaa siihen, että myös tulevilla sukupolvilla olisi mahdollisuus nauttia liikkumisesta puhtaassa luonnossa.