!-- Google Tag Manager -->

Kuluttamalla kampoihin ilmastonmuutokselle?

Ilta-Sanomien lööppi 31.7.2018

Ilta-Sanomien lööppi kertoi eilen, että Suomeen on tulossa Saksan ilmasto. Tänään taas vietetään maailman ylikulutuspäivää. Loppuvuoden elämme velaksi tulevien sukupolvien kustannuksella. Näin ennätyshelteiden keskellä onkin hyvä hetki pysähtyä miettimään kulutusvalintojemme merkitystä.

Maailman ylikulutuspäivä on laskennallisesti se päivä, jona ihmisten ekologinen jalanjälki ylittää maapallon kyvyn tuottaa uusiutuvia luonnonvaroja ja käsitellä fossiilisten polttoaineiden käytön aiheuttamia kasvihuonekaasupäästöjä. Tänä vuonna ylikulutuspäivää vietetään aikaisemmin kuin koskaan ennen. Käytämme noin seitsemässä kuukaudessa luonnonvarat, joiden pitäisi riittää koko vuodeksi. Suurin syy tähän on kasvava hiilijalanjälkemme.

Suomalaiset kuluttavat toki oman osansa maailman luonnonvaroista jo paljon aikaisemmin. Suomalaisten ylikulutuspäivää vietettiin tänä vuonna ennätysaikaisin 11. huhtikuuta.

Moni on nauttinut tänä kesänä täysin rinnoin loputtomilta tuntuvista helteistä. Ihan oikeutetusti, viime vuoden kylmän ja sateisen kesän jälkeen. Samalla olemme saaneet kokea varsin konkreettisesti, miten ylikulutuksemme tekee hallaa ympäristölle. Suomenlahdella ja Itämerellä on koettu pahin sinilevätilanne vuosikymmeniin. Ruotsin valtavat maasto- ja metsäpalot antavat viitteitä alati lämpenevän ilmaston aiheuttamista haitoista myös täällä pohjoisilla leveysasteilla.

Ovatko sinilevätilanne ja Ruotsin metsäpalot meidän kuluttajien syytä ja näin olleen myös kulutusvalintojamme muuttamalla ratkaistavissa? Kyllä ja ei.

Vähentämällä merkittävästi lihan ja maitotuotteiden kulutustaan, keskivertosuomalainen voi helposti puolittaa itämerijalanjälkensä. Myös hiilijalanjäljen puolittaminen on kohtalaisen helppoa, jos lähtötasona on suomalaisten keskiarvo, eli noin 10 tonnia hiilidioksidia vuodessa. Kodin sähkö uusiutuvaksi, lomalentojen jättäminen väliin, yksityisauton vaihtaminen joukkoliikenteeseen jne. Keinot ovat tuttuja, eivätkä varmasti mitenkään mahdottomia toteuttaa.

Miksi emme sitten kaikki toimi näin? Luulisi sen olevan ihan meidän oman edun mukaista. Tässä tullaankin kuluttajavaikuttamisen akilleen kantapäähän.

Vaikka vastuulliset kuluttajavalinnat yleistyvätkin huimaa vauhtia, jättää valtaosa ihmisistä ne edelleen tekemättä. Esimerkiksi lihankulutus jatkaa Suomessa kasvuaan valtavasta kasvisruokatrendistä huolimatta. Vaikka vastuullinen ja eettinen kuluttaminen olisi kuinka suosittua, tekisi osa porukasta edelleen ”vastuuttomia” valintoja. Syinä voivat olla tietämättömyys, kiire, hinta tai vaikka ihan vaan välinpitämättömyys.

Mikäli todella haluamme muuttaa yhteiskuntamme ympäristön ja ilmaston kannalta kestäväksi, meillä ei ole varaa vastuuttomiin kulutusvalintoihin. Siksi pitää myös muuttaa yhteiskunnan rakenteita ja vaikuttaa poliittisesti, jotta ihmiset ohjataan esimerkiksi verotuksen keinoin kuluttamaan vastuullisesti. Hommaa ei voi jättää vain vapaaehtoisesti kestäviä valintoja tekevien varaan.

Emme voi myöskään kuluttaa pois ylikulutuksen ongelmaa. Lisäkulutus, vaikka se olisi kuinka vastuullista, ei ratkaise ongelmaa. Kuluttamatta jättäminen on useimmiten paras valinta Maapallon rajallisten resurssien kannalta.

Ympäristö- ja ilmastoliikkeessä käydään välillä kiivastakin debattia kuluttajavaikuttamisen ja poliittisen vaikuttamisen paremmuudesta. Pidin itse pitkään poliittista vaikuttamista parhaimpana tapana pistää kampoihin ilmastonmuutokselle. Pidän sitä edelleenkin tehokkaimpana tapana muuttaa isoja rakenteita. Polittiinen vaikuttaminen on myös ykkösenä POWin polulla talvien pelastamiseen.

Mutta kun asiaa tarkastele yksilötasolla, en voi sivuuttaa kulutusvalintoja ja kuluttavaikuttamista. Tuntuisi oudolta vaatia päättäjiä vastuuseen liian kunnianhimottomasta ilmastopolitiikasta, jos samalla eläisin itse täysin vastuuttomasti. Viimeistään lasten saaminen teki ilmastonmuutoksen vastustamisesta syvästi henkilökohtaista. Huoli heidän tulevaisuudesta painaa vaakakupissa enemmän kuin vaikkapa tarve lähteä lentäen etelänmatkalle joka vuosi.

Mitä enemmän perehdyn asioihin, sitä vaikeammaksi vastuuttomien valintojen tekeminen tulee. En kuitenkaan koe, että vastuullisempi kuluttaminen kahlitsee minua. On oikeastaan todella vapauttavaa, kun pyrkii vaan valitsemaan vastuullisimman tuotteen. Vielä vapauttavampaa on kävellä kauppakeskuksen läpi ilman minkäänlaista tarvetta ostaa mitään.

Pelkkä kuluttajavaikuttaminen tuskin pelastaa meitä ilmastonmuutokselta. Niin isojen politiikan ja talouden rakenteiden täytyy mullistua, jotta pääsemme hiilineutraaliin yhteiskuntaan. Kuluttajavaikuttaminen voi kuitenkin voimaannuttaa monia ja antaa tunteen siitä, että todella tekee ilmastonmuutokselle jotain. Siitä onkin jo lyhyt harppaus laajempaan vaikuttamiseen.

Kirjoittaja Niklas Kaskeala on Protect Our Winters Finland ry:n puheenjohtaja ja perustajajäsen.