!-- Google Tag Manager -->

Not a POW approved car

”Not POW approved car”. Joku oli kirjoittanut tällaisen tekstin Hiacen takaoveen viime yönä. Tägi sai minut pohtimaan ympäristökäyttäytymistäni. Onko perusteltua ajaa vanhalla autolla?

Vähän taustoja: ostin Hiacen alun perin sen takia, että tiesin niiden olevan luotettavia pirssejä. Opiskelijana minulla ei ole liian paljon rahaa käytettävänä, joten halusin auton, joka olisi sekä kestävä, että myös helppo korjata.

Olin OLETTANUT, että vanhalla autolla ajaminen ja sen huoltaminen –käyttöiän maksimointi– olisi myös paras ympäristöteko. Näin ei kuitenkaan ilmeisesti ole.

Tutkittuani autojen käytöstä ja valmistuksesta syntyviä hiilidioksidipäästöjä sain selville, että vain n. 30% (Lähde: European Environment Agency) auton päästöistä rakentuu sen valmistuksesta; loput 70% ovat polttoainepäästöjä, sekä polttoaineen valmistuksesta johtuvia päästöjä (huom. näin siis diesel polttomoottoreissa).

Ennen auton ostamista lensin paljon lumen ja lumilautailun perässä. Kohteeseen matkustamisen lisäksi mukaan sai aina ynnätä majoituksen ym. palvelut –joskus jopa autovuokran. Tiedostin vasta myöhemmin, kuinka haitallista tällainen toiminta on ympäristön kannalta.

Yksi mannertenvälinen lento aiheuttaa keskimäärin toista tuhatta kiloa hiilidioksidipäästöjä keskivertosuomalaisen hiilijalanjäljen ollessa n.10 000kg vuodessa. Minulla noita lentoja saattoi olla useampi vuodessa. Oli aika muuttaa lähestymistapaani harrastukseeni.

Kuinka Hiacen omistaminen on sitten muuttanut omaa hiilijalanjälkeäni? Autoilen luultavasti normaalia enemmän (n.15 000-20 000km vuodessa) mutta pyrin nykyään välttämään lentämistä viime tippaan. Käytän myös vähemmän majoituspalveluita, kuin ennen, koska pystyn nukkumaan autossani. Tavoitteenani on rakentaa auto niin hyvin, että pystyn halutessani asumaan siinä vuoden ympäri ilman tarvetta asunnolle. Tulevan kesän investointeja tulee olemaan mm. aurinkopaneelit katolle, jotka tulevat helpottamaan ”omavaraisuutta”.

Matkailupakun omistaminen on myös muuttanut kulutustottumuksiani. Kaiken tulee mahtua autoon, joten en juurikaan enää osta ”kertakäyttömuotia”. Toki, löytyy minulta siistitkin vaatteet nuutuneiden ulkoilukamojeni tilalle, mutta näidenkin tuotteiden ostamisen voi mielestäni tehdä järkevästi esim. ostamalla kirpputoreilta tai panostamalla laadukkaisiin vaatekappaleisiin, jotka säilyvät hyvin huollettuna vuosia lempitakkini reiät on kursittu kasaan teipillä. Vanhat vaatteeni, jotka eivät autoon mahdu laitan kiertoon.

Myös ruokailuni on saanut uuden käänteen. En aio laittaa hissukkaan jääkaappia, joten ruokavalioni tulee jatkossa koostumaan yhä enemmän halvoista kausivihanneksista, sekä hyvin säilyvistä kotimaisista hiilihydraatin lähteistä kuten kaura ja ohra. Koulussa ruokaillessani pyrin syömään kasvisvaihtoehdon.

Muoviroskan tuottaminen on myös saanut uuden merkityksen, koska tilaa roskille ei autossa hirveästi ole. Tulen jatkossa suosimaan suurempia pakkauskokoja pienten annospakkauksien sijaan. Vihanneksia en ole muovipussiin pakannut vuosiin ja autossani on aina kangaskassi valmiina kauppaostoksia varten. Kierrätän, jotta saan materiaalit takaisin kiertoon.

Kuulen usein kritisointia ”Protect Our Winters” (POW) tarrasta autossani tai T-paidasta, jota pidän. Olen kuulemma tekopyhä, koska harrastukseni puolesta matkustan ympäriinsä ja meuhkaan ihmisille siitä, kuinka heidän tulisi muuttaa omia tottumuksiaan, minun silti jatkaessani toimintaani.

Tämä ei kuitenkaan ole totta. Pidän POWia muistutuksena itselleni siitä, kuinka valintani loppupeleissä muokkaavat ympäristöä, jossa elän. En vaadi keneltäkään mitään, vaan pyrin kertomaan ihmisille tavoista muuttaa toimintaansa ympäristöystävälliseen suuntaan, jos niin haluavat. Tiedän myös, että yksilötason toiminta on anekauppaa. Maailmanlaajuisiin päästörajoituksiin päästään vain tehokkaalla verotuksella sekä säätelyllä. Muutosta ei kuitenkaan tapahdu, elleivät ihmiset sitä osaa vaatia, tai edes tiedä miksi vaatia.

Ulkoilma-paradoksi kuvaa sitä, kuinka rakkautesi luontoon loppupeleissä tuhoaa sitä matkustamisen, luonnossa olemisen tai uusien varustehankintojen takia. Parhainta luonnolle olisi olla jättää se rauhaan, olla tekemättä mitään. Tällä tasolla tarkasteltuna vanhan auton ajaminen ei ole perusteltua –tägääjä on siis täysin oikeassa– mutta tarkasteltaessa kokonaiskuvaa se, mitä muutoksia reissupakun hankkiminen ilmastokäyttäytymisessäni on aiheuttanut, on mielestäni kuitenkin positiivista.

– Jussi

POW-lähettiläs Jussi Taka.

PS: Älkää kirjoitelko toisten autoihin. Jätä vaikka vihainen lappu. Ei oo siistii.