!-- Google Tag Manager -->

Rikkaruohot ovat ilmastoystävällistä ja ilmaista superruokaa

Yhä useammat kuluttajat ovat huomanneet, että ruoka on yksi helpoimmista keinoista vaikuttaa niin omaan hyvinvointiin kuin ympäristönkin hyvinvointiin. Yksi vaihtoehto, erityisesti talvikuukausina, on valita ruokakaupassa ympäristöystävällisesti tuotettua ja pakattua kasvisruokaa. Vielä ilmastoystävällisempi ja terveellisempi vaihtoehto on kerätä kasvikset lähiluonnosta itse – ilmaiseksi.

Hurahdin rikkaruohoihin muutamia vuosia sitten. Olin sitä ennen ollut villinä ravintorikkaisiin ja toiselta puolelta palloa rahdattuihin superruokiin, goji-marjoihin ja maca-jauheeseen. Osallistuttuani Raija ja Jouko Kivimetsän järjestämälle hortoilukurssille koko maailmani pyörähti ympäri. Superruokia kasvoikin myös Suomessa, kirjaimellisesti jalkojeni juuressa ja minä ”muka tietoinen kuluttaja” olin vain tallonut onneni ohitse.

Ja ne maistuivat hyvälle!

Kun ymmärsin, mikä ilmainen vegebuffetti jalkojeni alla kasvaa, oivalsin myös sitä uhkaavat vaarat – kaupungistumisen, saastumisen ja ilmastonmuutoksen mutta ennen kaikkea kaupunkilaisten luontosuhteen heikkenemisen. Jos vain kaikki tietäisivät, mikä sote-uudistus heidän lähimetsissään, puistoissaan, pihoissaan, niityillään ja joutomaillaan odottaa, eivät he haluaisi heittää sinne muoviroskia, kaasuttaa sen tienoilla bensamoottorisella autolla, kuluttaa tolkuttomasti ympäristöä saastuttavilla keinoilla tuotettua energiaa tai peittää luonnonantimia betonin alle. Ja jos vain kaupunkilaiset aavistaisivat, kuinka hyviltä suomalaiset villiyrtit ja -vihannekset maistuvat, he haluaisivat suojella lähiluontoaan entistä vimmaisemmin.

Aloita nokkosesta

Helpoin tapa aloittaa rikkaruohojen käyttö kokkailussa, on maustaa niillä suosikkiruokiaan. Ennen pitkää saatat huomata takapihalta kerätyn nokkosen, voikukan ja vuohenputken loistavan jo pestojen, muhennoksien, salaattien, keittojen ja kastikkeiden pääraaka-aineena. Keto-orvokit ja ketunleivät kiirivät koristamaan kauniimpia jälkiruokiasi, ja päiväsi peittelee maitohorsmasta, humalankävystä ja rohtovirmanjuuresta eli valeriaanasta haudutettu unettava yrttitee.

Luonnonvaraiset villit kasvikset voidaan jakaa vihanneksiin ja yrtteihin käyttötarkoituksiensa mukaan. Villivihanneksia, kuten voikukkaa, vuohenputkea ja nokkosta, voi käyttää salaatin tai pinaatin tapaan erilaisten ruokien pääraaka-aineena. Myös villivihanneksiksi luokitellut kasvikset ovat kuitenkin erittäin vitamiinipitoisia ja sisältävät paljon aineenvaihduntaa kiihdyttävää lehtivihreää sekä piristävää C-vitamiinia, joten niiden käyttö kannattaa aloittaa pienistä määristä ja kasvattaa annoskokoja hiljalleen. Yrteiksi tai rohdoiksi luokitelluissa villikasveissa, kuten siankärsämössä ja mesiangervossa, on enemmän lääkinnällisiä ominaisuuksia, joten niitä tulee käyttää kohtuudella mausteina, rohtoina ja teenä.

Villivihanneksistamme on tutkittu syväluotaavammin vasta nokkosta, joka päihittää ravintoainevertailuissa monet muut vihreät kaupan kasvikset. Nokkonen on myös suomalaisista villivihanneksista kaikkein ravintopitoisin. Nokkonen sisältää korkeat määrät C-vitamiinia, rautaa, kalsiumia, piitä, mangaania, sinkkiä, seleeniä, kaliumia, magnesiumia, A-, E-, K1- ja B-vitamiineja sekä runsaasti lehtivihreää ja aminohappoja. Loppukesästä puhkeavat nokkosensiemenet sisältävät myös kaikkia ihmisen tarvitsemia rasvahappoja ja paljon E-vitamiinia.

Suomalaiset kansantarut vievät villikasviemme käyttötarkoitukset askeleen pidemmälle. Nokkosta on käytetty lemmenrohtona, hiuksien, ihon ja kynsien kaunistajana sekä erilaisten vaivojen, kuten anemian, korkean verenpaineen ja virtsausongelmien hoidossa. Villeimpien tarujen mukaan kaljulle kerrotaan kasvavan hiukset takaisin päähän, jos hän laittaa piponsa alle tuoreita nokkosenlehtiä. Nokkoskuidusta on aikoinaan valmistettu kalaverkkoja ja pellavaa muistuttavia kankaita.

Samat säännöt kuin marjametsässä

Suomen jokaisessa kylässä ja kaupungissa lähiluonto on yllättävän lähellä, korkeintaan lyhyen bussimatkan päässä. Villiyrttien ja -vihannesten keräämisessä kannattaa pitää mielessä samat asiat kuin sieni- ja marjametsässäkin; älä poimi isojen teiden vierestä, epäilyttävän näköisistä kasoista, viemäreiden tai puuvessan kupeesta. Poimi noin koiranhihnan päästä lenkkipolusta. Poimi vain ehjiä ja hyväkuntoisia kasveja, jotka varmasti tunnistat. Paperikassi tai kori säilyttää kasvikset parhaiten nahistumattomina.

Villit kasvikset säilyvät jääkaapissa paperipussissa tuoreina pari päivää. Huuhdo tuoreet villivihannekset kylmän veden alla mahdollisista epäpuhtauksista vasta juuri ennen käyttöä. Villikasveja voidaan myös säilöä kuivaamalla tai pakastamalla. Pakastaessa niille voi tehdä nopean kuumavesikäsittelyn, ja dipata ne hetkeksi siivilän avulla kiehuvaan veteen, jonka jälkeen kasvikset voi puristaa myttyihin, pakastaa rasiassa ja käyttää pakastepinaatin tavoin. Kasvit kuivuvat myös huoneenlämmössä, mutta kuivauksessa voi käyttää hyväksi myös jääkaapin hukkalämpöä tai saunan jälkilämpöjä.

Luonnossa liikkuminen on tehty Suomessa erityisen helpoksi. Laajat jokamiehenoikeutemme antavat meille luvan lähteä liikkeelle ilmaiselle heviosastolle silloin, kun se meille parhaiten sopii. Jokamiehenoikeuksiemme ansiosta saamme liikkua ja poimia villikasvejamme luonnossa riippumatta siitä, kuka omistaa alueen tai on sen haltija. Jokamiehenoikeutta käyttävä ei kuitenkaan saa aiheuttaa haittaa tai häiriötä. Puiden silmujen, lehtien, kerkkien ja neulasien sekä jäkälän ja sammaleen keräämiseen, kääpien irrottamiseen ja mahlan valuttamiseen tarvitsee aina maanomistajan luvan. Osa kasveista on myös rauhoitettuja ja myrkyllisiä, joten on tiedettävä varmuudella, mitä poimii.

Villiyrttejä tulee aina poimia kohtuudella sieltä täältä ja jättää osa kasvustosta koskemattomaksi, jotta villejä vihanneksia riittää myös seuraaville vuosille. Paras tapa oppia villiyrttien tunnistaminen on käydä villiyrttikurssi, jossa opit tuntomerkkien lisäksi rikkaruohojen kasvupaikat ja tuoksut.

Pelastetaan rikkaruohot

Pohjoisilla leveysasteillamme ilmastonmuutos vaikuttaa myös ankarasta talvesta ja valoisasta kesästä hyötyviin villikasveihimme. Vaikka jotkut villikasvit jopa hyötyvät ilmaston lämpenemisestä ja levittäytyvät yhä pohjoisemmille leveysasteille, kasviemme biologinen monimuotoisuus ja elonkirjo vähenevät, ja vieraslajikkeet pääsevät valtaamaan yhä enemmän alkuperäislajikkeiden elintilaa, kun ilmasto lämpenee.

Metsämarjoistamme on jo paljon tutkimustuloksia, jotka osoittavat niiden terveyteen vaikuttavien pitoisuuksien olevan korkeammat kuin lauhkeammilla leveysasteilla kasvaneiden marjojen. Pohjoinen ja puhdas luontomme luo villivihanneksillemme moniin muihin maihin verrattuna ainutlaatuiset kasvuolosuhteet, jonka vaikutuksesta kasvien ravintopitoisuuteen ja makuihin olisi hyödyllistä saada lisää tutkimusta – ennen kuin on liian myöhäistä.

Arvokas lähiluonto

Kun ratkaisukeinot kokonaisvaltaisen hyvinvointimme lisäämiseen löytyvät lähiluonnostamme, opimme väkisinkin arvostamaan asuinympäristöämme enemmän ja pyrimme ehkäisemään sen saastumista keinoilla millä hyvänsä. Kaupungin asukkaiden tietoisuuden ja luontoyhteyden kasvaessa myös päättäjien on huomioitava paremmin, miten tärkeää koskemattomien luontokohteiden säilyttäminen virkistäytymiskäytössä on.

Kunnat voisivat lähteä entistä vahvemmin mukaan ilmaisen ja kokonaisvaltaisen sosiaali- ja terveyspalvelukeskuksen rakentamiseen viestimällä asukkailleen selkeästi, mitkä viheralueet ja luontokohteet jätetään luonnonvaraisiksi tai on hoidettu ympäristöystävällisesti ja sopivat siten myös villikasvien keruuseen. Kaupungin istutukset tulisi suunnitella asukkaita palveleviksi ja osallistaviksi – syötäviksi. Luontopaikkojen kaavoitusta asuinkäyttöön ja niiden määrän supistamista kannattaisi harkita erityisen tarkoin, sillä luontokohteillamme on hyvinvointi- ja ravitsemishyötyjensä lisäksi myös kulttuurishistoriallista arvoa.

Vaikka maapallon resursseihin pohjautuvaan kohtuukuluttamiseen siirtyminen on välttämätöntä talviemme pelastamiseksi, kaupungistuminen voi olla myös mahdollisuus, jos kaavoituksessa ja rakentamisessa muistetaan viheralueiden määrän tärkeys ja puhtaus. Viheralueiden määrää ja ympäristön puhtautta voidaan terästää entisestään uusilla keksinnöillä sekä puhdasta teknologiaa ja resurssipohjaista dataa hyödyntämällä. Esimerkiksi kerrostalojen katot ja erilaiset pihapiirit tarjoavat huikeita mahdollisuuksia luonnonvaraisten kasviemme viljelylle ja niiden tunnistamisen opettelulle, vihreän kaupunkimaiseman lisäämiselle ja uusiutuvan sekä ympäristöystävällisen energian omavaraiselle tuotannolle.

Innovatiivinen rakentaminen, ekologinen ja fiksu tilankäyttö sekä viihtyisät yhteiset tilat hyötypuutarhoineen lisäävät asuinympäristöjen viihtyisyyttä, vahvistavat luontoyhteyden muodostumista ja luovat samalla luontevia kohtaamispaikkoja myös yksinäisyydestä kärsiville. Teknologian kehittyminen muuttaa ansaintalogiikkaamme ja arjen askareidemme suorittamista, jolloin kaupunkilaisten lisääntynyt vapaa-aika tuo uusia asumisen ja harrastamisen muotoja.

Ehkä fiksu teknologia antaa meille lopulta vapauden eksyä takaisin lähiluontomme hoiviin.

Teksti: Pauliina Toivanen Kuvat: Aino Huotari

Kirjoittaja on yksi luonnontuotteisiin ja villiyrtteihin erikoistuneen Helsinki Wildfoodsin perustajista ja Villiyrtit – hyvinvointia kotikulmilta (2017, WSOY) kirjoittajista.

Lisätietoa: www.helsinkiwildfoods.com
Villiyrtit – hyvinvointia kotikulmilta (2017,WSOY)

Kesän 2018 villiyrttikurssit: https://helsinkiwildfoods.com/collections/just-learn-workshops