!-- Google Tag Manager -->

Uudelle polulle, kohti kestävää tulevaisuutta

Miltä maailmamme näyttää koronakriisin jälkeen? Viisastummeko ja löydämme tämän kriisin jälkeen uuden kestävän polun?

POW on käynnistänyt kansainvälisen #newpath-kampanjan, jossa se haluaa herätellä ja pitää yllä tätä uuden polun keskustelua. Olemme kutsuneet mukaan kaikki lähettiläämme, yhteistyökumppanimme, seuraajamme ja ystävämme vastaamaan seuraaviin kysymyksiin. Nyt vastasimme niihin ensin Suomen POWin hallitusten jäsenten voimin.  Mukana vastaamassa ovat Miikka Hast, Heidi Kalmari, Jari Salo, Laura Tarvainen, Jusu Toivonen ja Noora Vihervaara. 

Mitä kaipaat eniten koronakriisin aiheuttamien rajoitusten aikana?

Miikka: Vuoria ja merta Pohjois-Norjassa. Kevätlaskuja ja ystävien kanssa harrastamista.

Heidi: Ystävien ja perheen kanssa yhdessäoloa ja juhlia! Myös mahdollisuutta mennä kahvilaan tai vaikka teatteriin tai edes pienille lähireissuille. 

Jari: Huolettomuutta tavata ihmisiä ja vapaata liikkumista. Talman aurinkoiset kevätsessarit, sekä Lapin keväiset parkit ja Norjan kevään splitboard-seikkailut jäivät ekaa kertaa vuosiin väliin.

Laura: Ystävien ja perheen kanssa oloa. Ja olisihan se hienoa käydä porukalla harrastamassa jotain, vaikka laskemassa keväthangilla tai pilatestunnilla. Perheen kevätreissu Norjaan peruuntui ja sinne on kyllä ikävä! 

Jusu: Vapautta olla ystävien kanssa ja harrastaa sosiaalisesti, ravintolapalveluita, mahdollisuutta mennä Pohjois-Norjaan 

Noora: Ystäviä ja keväthankia. 

 

Mitkä aktiviteetit tai asiat, jotka nyt on peruttu, voisivat jatkossakin olla tarpeettomia – ja miksi?

Miikka: Pikamatkat lentämällä esimerkiksi työpalavereihin.

Heidi: Turha ja tarpeeton pikamatkailu lentäen. Korona voisi muuttaa sen, että ihmiset löytäisivät jatkossakin paljon enemmän elämyksiä ja lomanviettotapoja läheltä. 

Jari: Nykytilanne pistää miettimään, pitääkö sitä olla koko ajan menossa jonnekin vai voisiko sitä välillä ottaa rauhallisemminkin ja keskittyä nauttimaan lähialueiden annista.

Laura: Moni työtapaaminen onnistuu hienosti etäyhteyksien päästä. Akateemisen maailman seminaarimatkustamista voisi jatkossa miettiä, että kuinka tarpeellista seminaareihin itse asiassa onkaan matkustaa. Ylipäätään matkustamista lentäen tulisi harkita: onko tarpeen käydä viikonloppu lentäen Berliinissä vai voisiko suosia lähimatkoja ekologisemmin junalla? 

Noora: Viikonloppu kaupunkilomille lentämällä piipahtaminen on mielestäni melko tarpeetonta. Saman hauskan irtioton saa menemällä vaikka junalla lähikaupunkiin ja yöpyä siellä.

 

Mitä uusia toimia tai asioita on nyt tapahtunut, joiden toivoisit jatkuvan kriisin jälkeenkin?

Miikka: Yhteishengen lisääntyminen, lähiluonnosta nauttiminen, etä-kaikesta voi oppia ja niistä toivottavasti jää jotain jälkeenkin kriisin.

Heidi: Monet miettivät nyt asioiden syvempiä merkityksiä ja myös nauttineet, kun turhanpäiväinen kiire ja säntäily ovat vähentyneet. Toivoisin, että ajatusmalli ”vähemmän on enemmän” säilyisi jatkossa – ihan kaikessa, niin töissä, arjessa kuin yhteiskunnassa. Ja esimerkiksi etäkokoukset voisivat jäädä jatkossakin aktiiviseen käyttöön!

Jari: Duunipalaverit tapahtuvat nykyään sujuvasti verkossa ja toivoisin, että jatkossakin suosittaisiin enemmän etäpalavereita, joka taas vähentäisi turhia työmatkoja. 

Laura: Mielestäni ihmiset ovat olleet solidaarisia ja empaattisia toisiaan kohtaan ja osoittaneet, että tarvittaessa olemme valmiita luopumaan aiemmin itsestään selvinä pitämistänne asioista muiden hyväksi. 

Jusu: luonnossa liikkumisen lisääntyminen, kaukomatkailun vähentyminen– ja lähimatkailun lisääntyminen, digitaalinen innovatiivisuus, yhteishenki

Noora: Oli huikea huomata, miten esimerkiksi omasta äidistäni kuoriutui hetkessä verkkotapaamisten taituri ja miten nopeasti muutenkin eri alan toimijat ryhtyivät innovoimaan uutta. Samaa avoimuutta ja yhteen henkeen puhaltamisen ilmapiiriä tarvitsemme jatkossakin, eli sen asenteen toivoisin jäävän. 

 

Mitä olet itse oppinut viimeisten viikkojen aikana?

Miikka: Tilaamaan ruokakaupasta ostokset, jota varmasti tulee harrastettua kriisin jälkeenkin. Selaan aivan liikaa somea. Suhtautumaan perusoikeuksiin, kuten liikkumisen vapauteen vähän kiitollisemmin. Kasvattamaan juurta ja toivottavasti pian myös leipomaan siitä. Perhe on paras. 

Heidi: Se, miten pienistä asioista hyvä elämä oikeasti koostuu ja miten paljon kaikkea olisi voinut vähentää jo aiemmin, ilman pakkoa. Viihdyn kotona yllättävän hyvin, samoin omat lapset. Haaveilen myös reissaamisesta yllättävän vähän. Matkailu tuntuu muutenkin jopa absurdilta ajatukselta nyt. Ja sen, että ruoan tilaaminen verkkokaupasta onkin tosi kätevää ja taloudellistakin!

Jari: Kotonakin voi olla kivaa ja lenkkeilystä sekä otelaudassa roikkumisestakin voi oppia pitämään. Myös leipominen alkaa sujua.

Laura: Elämä onkin yllättävän tavallista arkea tämän kriisinkin keskellä! Vaikka olemme kotona koko perhe, niin yllättävän vähän oma elämä kuitenkaan on muuttunut. Tällaiset hetket ovat meille jokaiselle arvokkaita paikkoja oppia itsestämme ja siitä, miten reagoimme tiukoissa tilanteissa. Pysähtyminen ja kaiken hidastuminen on luonut tilaa myös monelle myönteiselle asialle. On ollut ihana olla enemmän perheen päiväkoti-ikäisen kanssa ja vauveli on ollut mielissään, kun kotona on ollut enemmän äksöniä. 

Jusu: Että olen jo ennen koronan tuloa elänyt suhteellisen yksinkertaista elämää, koska en koe henkilökohtaisen arkeni muuttuneen merkittävästi. Myös se on ollut kiva huomata, että ihmiset ovat ymmärtäneet, että monet asiat, jotka ovat aikaisemmin tuntuneet normiarjessa tärkeiltä tai välttämättömiltä, ovat lopulta aika turhia tai toissijaisia. 

Noora: On ollut mielenkiintoista seurata, miten eri tavoilla ihmiset reagoivat kriisitilanteeseen ja miten yllättävän nopeasti siihen myös sopeutuvat. Itsestäni olen oppinut, että ensin alkuun tieto tuo tiettyä turvan tunnetta kun tietää miten on järkevää toimia kyseisessä tilanteessa, mutta sama tieto alkaa pitkässä juoksussa myös hieman ahdistamaan. Viimeiset viikot ovat näyttäneet, että jos vaan on pakko, niin vahvatkin toimet ovat mahdollisia. Ehkä tämä auttaa jatkoa ajatellen myös ilmastonmuutoksen torjunnassa kun huomataan, että valtavan suurilta tuntuvat poliittiset päätöksetkin olivat tässä tilanteessa mahdollisia. 

Mitä ideoita ja ehdotuksia sinulla on, jotka voivat auttaa työntekijöitä, yrityksiä ja yhteisöjä siirtymään uuteen maailmaan ja talouteen koronakriisin jälkeen?

Miikka: Korona on paljastanut ihmisen ajatellun ylivertaisuuden rajallisuuden sekä aukkoja yhteistyössä ja varautumisessa kriiseihin, joita tulee varmasti olemaan myös jatkossa. Talouskasvun palvomisen rinnalla nämä toivottavasti muistetaan ja otetaan huomioon. Ihminen sopeutuu isoihinkin muutoksiin yllättävän nopeasti ja nyt on ainutlaatuinen mahdollisuus rakentaa parempaa. Nyt on hyvä hetki pohtia tavoitteita ja unelmia uudestaan! Globalisoituneessa ja verkottuneessa maailmassa yhteistyö ja yhteen puhaltaminen ovat entistä tärkeämpiä. 

Heidi: Koronan jälkeen on välttämättä elvyttää kestävän kehityksen mukaisesti. Nyt olemme saaneet oppia siitä, että voimme tehdä nopeastikin hyvin isoja muutoksia – sitä rohkeutta pitäisi pitää yllä tästä eteenpäin. Ihmiset kestävät muutoksia lopulta aina paljon paremmin kuin ennalta luullaan. 

Jari: Toivoisin, että kriisi toimisi rohkaisijana päättäjille ottamaan perustulon käyttöön. Lisäksi toivoisin että kyseenalaistettaisiin eläinteollisuus ja ymmärrettäisiin sen riskit. Koronan lisäksi monet muutkin epidemiat kuten SARS, sikainfluenssa ja lintuinfluenssa liittyvät siihen, että virus leviää villieläimistä tuotantoeläimiin. Uskon, että tästä kriisistä kannattaisi ottaa opikseen ja ymmärtää, että eläinperäisten tuotteiden käyttäminen ei koskaan ole henkilökohtainen valinta, vaan vaikuttaa ilmastonmuutokseen, ympäristöön, eläinten hyvinvointiin sekä tällä kertaa myös vakavasti talouteen ja ihmisten terveyteen. Toivoisin, että kyseenalaistettaisiin vanhat tottumukset ja siirryttäisiin kohti kestävämpiä ratkaisuja myös ruoantuotannossa.

Laura: Yritykset kuten ihmisetkin ovat eri tavalla resilienttejä eli en usko, että yksi ja sama resepti toimii kaikille. Tukea ja apua joustavasti ja kestävästi ja kohdennetusti sinne, missä sitä tarvitaan. Ajattelen, että tässä on tilaisuus miettiä rakenteita uusiksi ja rakentaa kestävämpää maailmaa. Omilla valinnoilla toki on myös merkitystä ja varmasti moni meistä on tilannut lounasta siitä lemppariravintolasta, minkä toivoisi vielä korona-ajankin jälkeen olevan pystyssä, mutta on tärkeää muistuttaa myös poliitikkoja siitä, että haluamme kestävämmän ja reilumman maailman.

Jusu: Tähän on vaikea vastata, koska ei oikein ole näkymää siihen, mikä se uusi normaali tulee olemaan. Joka tapauksessa jokaisen olisi hyvä miettiä, miten korona-arjessa syntyneet omaan elämään ja toimintaan liittyvät havainnot ja ahaa-elämykset jatkuvat myös uudessa normaalissa, ettei saman tien palata vanhaan maailmaan.

Noora: Yritykset ovat avainasemassa myös uuden paremman maailman luomiseen ja miettisin, ehkä niin, että nyt meillä jokaisella olisi tuhannen taalan mahdollisuus tukea omilla kulutusvalinnoilla vaikeiden aikojen yli erityisesti niitä toimijoita jotka ovat olleet etunenässä tarjoamassa vastuullisia tuotteita ja palveluita. Ei palata vanhaan vaan laitetaan kaikki paukut uuden ja paremman maailman luomiseen! 

 

POW Finlandin hallitus: Heidi Kalmari, Noora Vihervaara, Jari Salo, Miikka Hast, Niklas Kaskeala ja Linnea Eerola. Kuvasta puuttuvat Laura Tarvainen ja Jusu Toivonen.